lauantai 29. joulukuuta 2012

"Tekosyy" vol 1.

"Meitsi tasapainoelimen tulehuksen kourissa."

Syksy alkaa ja päiväkotikausi. Olen aina ollut järjettömiä määriä sairaana. Varmasti lähes jokaiselle urheilevalle on tuttu ilmiö, kun aloittaa liikkumaan ensimmäisen kerran tai tauon jälkeen sairastuu. Äiti ja isi ihmisille tuttuakin tutumpaa on syksyllä alkava ikuinen flunssakierre.

Minä olen kaveripiirini yleinen vitsi. Olen se ihminen, kenellä on kaikki mahdolliset taudit ja sairaudet. Kun minä sairastun, sairastun kunnolla. Minulla on aina joku poikkeustila ja ei tämä ei ole vitsi. Pusutaudista sairaalaan tiputukseen, leikkauksen jälkeinen haavan tulehdus lähes mahdotonta ja ei edes aleta puhumaan raskauden aikaisista komplikaatioista. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Odotan joka kerta, koska ne alkaa levittelemään punaista mattoa ensi-avussa, kun rouva Uusi-Seppä astelee sisään.

Syksynä 2012 olen ollut yhteensä kipeä 15 viikkoa. olen ollut puolikuntoinen tai sänkypotilas. Olen sairastanut korvatulehduksen, keuhkoputkentulehduksen, poskiontelontulehduksen, ilmeisesti tasapainoelimentulehduksen ja influenssan. Yllättävästi tämä rajoittaa mukavia määriä liikkumista.

Mitä tekee se, että ei pääse liikkumaan ja on kipeänä?

Vituttaa.
Nestettä kertyy kroppaan.
Sokeri on paras ystävä.
"Koska mulla on näin kurja olo niin voin ihan hyvin herkutella!"
"Koska oon aikuinen saan tehä mitä haluun!"
Masentaa.
Vituttaa.

Tähän se monilla sitten kaatuukin. Mistä tämä johtuu? Päästähän se johtuu. Ajatus siitä suuresta elämäntaparemontista, joka täydellisellä draivilla ponkaisee liikkeelle! Into liikunnasta ja hieno uusi dieetti ja kuntoiluohjelma! Minä tarvitsen kontrollia ja sitä minä myös saan! Kun ihmisen kroppa elämänmuutoksissa sitten sanookin, että pietääs mietintä paussi ja sairastetaan ja mietiskellään hetki, niin kontrollifriikki meneekin sekaisin. 

En voikaan kontrolloida jokaista elämäni toimintoa. 
Lamaantuminen. 
Masennus. 
Olen huono. 
En pysty tähän...

Miten MINÄ vältän tämän? Miten minä ponkaisen sairastelun jälkeen takaisin lenkkipolulle ja salille?

Minä rakastan itseäni.

Isoin syy miksi painoni tippuu ja miksi voin hyvin on siinä, että olen opetellut pitämään itsestäni jo siinä muhkuraisessa 20kg isommassa vartalossa. Isoin muutos ja ehdottomasti tärkein muutos lähtee sinun aivoistasi, ei kehostasi. Kun ymmärtää sen tosiasian, että vaikka kuinka laihtuisit, et pidä itsestäsi yhtään enempää, jos et opi hyväksymään itseäsi virheinesi kaikkinesi. Et opi elämään tippuneiden kilojesi kanssa. Opettele tajuamaan se tosiasia, että kun jaksat pitkäjänteisesti tehdä töitä teet muutosta KOKO SINUN LOPPUELÄMÄÄSI VARTEN! Ei ole kiire. Ei ole nopeita ratkaisuja. Sinulla ei ole kiire nyt, jos olet koko loppuelämäsi kunnossa. Mieti tätä asiaa hetki. Jos aloitat liikunnan tänään olet vuoden päästä kunnossa, jossa et ikinä uskonut olevasi. Jos et aloita tänään mietit vuoden päästä:"Miksi en aloittanut silloin?" ja olet samassa kunnossa kuin tänään.

Älä hei beibi rehaa.
Aloita tekemään lista siitä, miksi haluat muutosta.
Se on sinun ensimmäinen askel siihen, että tekosyyt alkaa vähetä.



1 kommentti:

  1. ja kun se kirottu lohduttaja vielä pahentaa tulehdustiloja, oikeen ruokkii pöpöjä :-\

    VastaaPoista