Kesäkuu 2012 Reipas liikkujatyttö juuri hölkkäilyn aloittaneena. |
Salainen älytön unelmani on joku päivä juosta puolimaratoni. Salainen unelmani on aloittaa juoksukoulu ja onnistua siinä.
Nyt viime perjantaina viikon terveenä olemisen jälkeen vedin taas lenkkarit heti aamusta jalkaan. Pää yritti keksiä miljoona tekosyytä. Väsyttää, polviin sattuu, mahaan sattuu... Jokaisen ajatukseni kumosin huutamalla pääni sisällä NO EXCUSES! Lähdin lenkille asenteella, nyt kokeillaan tauon jälkeen miltä se oikein tuntuu... Yllättävän hyvältä. Toki huomaan, että kunto on ihan olematon, mutta nopeesti taas keho muisti mikä on homman nimi.
Se mistä oon ihan äärettömän ylpeä on, että heti lähdin liikkeelle kun se oli mahdollista! Hyvä minä!
Olen nyt jonkin aikaa välillä salaa kurkkinut tänne:
Juoksukoulu sohvaperunoille!
Jotain hyvää tulee Poristakin!
Niinpä tänään 29.4 maanantaina alkoi 1. viikkoa ja 1. päivä.
Kävelin lenkkiradalleni
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
pieni levähyshetki
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
Kävely kotiin
Tosi reippaassa kävelyssähän jalat meinas heti lyyä jo suonenvetoa päälle. 2min juoksun jälkeen huohotin ja kun vihdoin 2 minuuttia tuli täyteen syljin tienviereen ja aattelin, että voi nyt helvetti! Takaisin päin vaan reippaasti ja kyllä vaan, jo toka juoksupätkä meni helpommin. Rappusten alapäässä katselin 3 kerrosta ja 40 rappusta peläten kuin pyynikin rappusia ja kotiin tullessa puuro ja mustikat tuntuivat jumalalliselta herkulta.
Muita lenkkihavaintoja:
* Vastaan juoksi sama mies kuin perjantaina ja moikkasi iloisesti:"HUOMENTA!". Mulla levis hymy korviin ja huutelin takaisin.
* Kurre, sinitiainen, peipponen, käpytikka, räkättirastas, sinivuokko ja kaksi joutsenta.
* Tartten ehdottomasti vyötärölle jonkun mihin saan kännykän, avaimet ja juomapullon! Pitää tutkia!
* Tarttee sijoittaa oikeesti niihin juoksukenkiin
* Hanskat alkaa tuntua liian kuumilta huh!
* Muo ei hävetä pätkän vertaa juosta megakireissä juoksuhousuissa pyllyläskit heiluen. Olen lenkillä ja se on jo jotakin hienoa!
Ja siis toki "pakotin" tähän hommaan mukaan miehenikin. Miksi sitä yksin nyt vaan puhisis? En osaa kuiteskaan käydä lenkillä kenenkään kanssa vielä. Todennäköisesti tää johtuu suorituspaineista ja pelosta etten pysy tahdissa. Luulen tänkin helpottavan kunhan kunto kasvaa. Mieskin harrastanut lenkkeilyä kovasti viime vuonna ja laihtunutkin sen seurauksena hirveitä määriä. Molemmat käytiin nyt aamulla vetääs oma settimme ja voidaan vertailla missä tuntuu ja miltä tuntuu.
Nyt jään ihmetteleen kehon reaktioita ja sitä fiilistä, kun kroppa ilmoittelee olemassa olostaan!