perjantai 10. toukokuuta 2013

Juoksukoulu 2. viikko part 2.



Päivä yksitoista:

25min 2km

Radalle kävely
3min kävelyä
4min juoksua
Pieni tauko
4min juoksua
3min kävelyä
Kotiin

Aikainen aamu ja ihan hyvä fiilis jeee! Eilinen vapaapäivä tuntuu siinä, että on jotenkin kuitenkin vetreemmän oloinen...



Taisteluarpia!



PAM! Katselen märkää maata. Mitä helvettiä! Oliko siinä kuoppa. No ei ollut kuoppaa! Oli KÄPY! Sillä aikaa kun ihastelin maisemia pahainen käpy vaani pusikossa ja hyökkäsi tossuni alle. Iski paniikkia, että onko kaikki jäsenet vielä paikoillaan. Nilkka hiukan taittui ja lantio kolahti maahan, mutta ehjiä olivat. Käsiin tuli tosi ikävät kurjat viillot. Kännykkää huutaa *pipipip pipipip* kolmen minuutin kohdalla. Lähdenpä silti hölköttelemään. Hittoakos tässä.



Aamuinen lenkkipolun varsi.
Päivä kaksitoista:

30min 3km

Lenkkipolulle
5min kävelyä
4min juoksua
tauko
5min kävelyä 
4min juoksua

Voin kertoo, että tänään se luisti! Tuntui hyvälle ja en sylkeny kertaakaan polun varteen ;D Kengät ei sattunut. Vau jeee mä pystyn kunto paranee jeee!

Yksi asia jonka luulen vaikuttaneen tähän oli myös se, että jaksoin lataa vihdoin mun mp3 soittimen ja musiikkia korviin!

Regina - Suuria Voimia
PJ harvey - Big Exit
Amy McDonald - A wish for something more
CMX - Suurta yötä päin
Basshunter - Boten Anna

Kaksi päivää ollut hiukan sateista ja harmaata. Minun lempi lenkkisääni. Hyvä mennä ja hyvä olla <3

tiistai 7. toukokuuta 2013

Juoksukoulu 2. viikko part 1.

Varmasti kaikille tuttu kuva netin syövereistä.
Kaipaisin tähän myös niitä läähätys ja kuolema ääniä.



Viikonloppu meni Vantaalla herkutellessa ja oleilemassa. Sunnuntaina oli tarkoitus jatkaa ohjelmaa normaalisti, mutta päivä sattui olemaan siskoni kuoleman vuosipäivä ja vetelin jossakin synkissä vesissä. Kävin sitten vain semmoisella n. 30 min kävelylenkillä ja periaatteessa vaihdoin päikseen 1. viikon viimeisen päivän ja 2. viikon ensimmäisen päivän ohjelmat.

2. viikko

omg! Kyllä vain mä aloitin toisen viikon. Polvet ei oo sijoiltaan ja kroppa ei oo vielä rikki ja en oo kuollutkaan! I can do this shit!

Päivä kahdeksan:

25 min 2km

Kävely radalle
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
kotiin

Tuntuu ettei ihan kuollut niin pahasti. Jalkapohjiin sattuu ja pää on ihan puuroa. Jos motivaatio ois nollassa jaksaisko tämmöisellä ololla jatkaa tätä olleskaan?

menin lenkille vasta 10 aikaan aamulla ja aurinko paistaa porotti ja mulla oli ihan liikaa päällä. Jossakin kaukana huusi fasaani ja mulle tuli kamala nälkä aatellessani fasaanipaistia.

Väsyneenä aamulenkille.


Päivä Yhdeksän:

30min 3km

Kävely radalle
5min  reipasta kävelyä
4min juoksua
5min reipasta kävelyä
4min juoksua
kotiin

Tää päivä pelotti ihan hitosti. 8min juoksua. Tuntuu hurjalta hyppäykseltä turvallisesta 2min. Lueskelen pelon saattelemana tulevia koitoksia. Juoksu kulkee kuitenkin yllättävän reippaasti.

Takaisin tullessa mun tekisi mieli kuolla. Jalkapohjat huutaa apua. Ei oo vielä yhtää jalat tottunut uusiin kenkiin. Valun hikeä ja muistutan vyöryvää manaattia minkään reippaan juoksijan sijasta. Jatkan silti lenkin loppuun asti ja kiipeän kotiin asti 40 tuskan porrasta. Mietin suurimmanpudottajan kilpailijoita, kun ne punaisina ja hikisinä ja itkevinä juoksevat jonkun kamalan mäen ylös ja pystyn samaistumaan.

Tällä kertaa kuletin mukana juomapulloa ja siinä äärettömässä hengästyksissään olemisessa juominen oli hyvinkin mielenkiintoista. Montaa kertaa ei kyllä tullut silti hörppäiltyä vettä.

Olo ei ole tällä erää yhtään luottavainen ja tsemppaava. Ei kaiu päässä yhtään "hyvä hyvä!" huudot. Tiedän että olen tosi reipas ja ahkera tyttö ja samalla pelottaa, että tuleeko tästä mitään ja jaksanko?




perjantai 3. toukokuuta 2013

Uudet kengät ja juoksukoulu 1. viikko part 2.

Ne on söpöt :3

Päätin iltapuhteiksi vaeltaa Ideaparkkiin tsekkailemaan juoksukenkätarjontaa. Minähän en tästä asiasta mitään tiedä, joten lähdin sohvaperuna sivuston ohjeella liikkeelle:

"Onneksi huonoja juoksukenkiä ei edes valmisteta – eri asia ovat sitten ”lenkkareiden ” nimillä kulkevat halpajalkineet. Jos menet urheiluliikkeeseen ja ostat juoksemiseen suunnitellut ja valmistetut kengät, niissä on lähes varmasti hyvä iskunvaimennus ja niillä pystyy juoksemaan lukemattomia kilometrejä. Kenkien valinnassa pitääkin kiinnittää huomiota siihen, että ne sopivat juuri omaan jalkaan ja tukevat sitä oikein."

Juoksulenkkareiden ulkoilutusta.



Päädyin Adidaksen juoksukenkiin, koska ne tuntuivat hyviltä omiin jalkoihin ja plussana toki söpöys! En lähtenyt ottamaan halvimpia tai katteleen kalleimpia. Kokeilin useampaa paria ja otin askeleita. Nää tukee kivasti pisteitä mitkä tuntuu olevan mun astunnassa ongelmallisia. Mulla on muuteskin erikoispohjalliset kengissä, koska astun tosi pahasti sisäsyrjälle.



Lenkkipolkuni.

Päivä viisi:

2,4km 30min

Kävely lenkkipolulle
5 min reipasta kävelyä
3min juoksua
Kävely kotiin

Suurin osa lenkistä meni uusien kenkien ja oikean juoksutekniikan tarkkailuun. ilma oli uskomattoman kaunis ja aurinkoinen. Kolmen minuutin juoksu sujui yllättävän hyvin. Toki uudet kengät tuntuu jaloissa, mutta mikään ei esim. hiertänyt. Oon tosi tyytyväinen.



Keho on alkanut reagoida liikuntaan selkeesti. Pissi ns. kulkee ja neste kiertää. Muo särkee silleen hyvästi vähän joka paikkaan. Mulla on hirvee nälkä säännöllisesti, joka on tosi hyvä juttu. Muo väsyttää jonkin verran, mutta se menee ohitse muutamassa viikossa, kunhan keho tottuu taas meininkiin.

Eilen vedin meidän taloudelle mukavan venyttelyvartin. Olin armollinen ja ei tehty vatsalihaksia. Mulle venyttely on yksi isoin osa liikuntaa. Mä rakastan sitä fiilistä sen jälkeen. Tiedän et todella monet laiskuuksissaan tän äärettömän tärkeen osan vaan skippaa. Jos jaksaa panostaa muuteskin liikuntaa voisi rakastaa omaa kehoaan myös niin, että antaa sille parhaan mahdollisen tilan palautua? Ymmärrän että joskus jättää väliin, mutta liian monella se on lähes aina. Tää on vähän samanlainen moka kuin käydä esim. salilla joka päivä ja ei anna keholle lepoa, vaikka se on yhtä tärkeää kuin itse urheilu. Sitten ihmetellään, kun sattuu ja kehitystä ei tule sitä vauhtia mitä tahtoisi.

Huomenna on ansaittu vapaa päivä. Lähdemme Vantaalle Flamingoon pulikoimaan ja oleilemaan hotelliin. Tilasin uuden uimapuvun ja ahdistaa mennä ihmisten pariin manaattina. Huomaa taas kerran itsetunnon tippuvan pohjalukemiin. Kuitenkin pidän runsaampia naisia itse ihan jumalaisina. Tää uutinen esim. tänään piristi mieltä:

henkka maukka käyttää uimapukumallistossaan plussa mallia.

Ihanaa kesäviikonloppua kaikille.
Sunnuntaina taas lenkkipoluille!

torstai 2. toukokuuta 2013

Kokemusasiantuntija luennointi ja tiedotus.

Luennoimassa Akaalla vapaaehtoistyöntekijöille.

Yksi mun siistein juttu elämässä on tällä hetkellä kokemusasiantuntijuus. Ajattelin hiukan valoittaa sitä myös tässä blogissa, koska mennään niin paljon mentaalitasolla ja miksi mulla on jotakin näkemystä siitä, mitä siellä pään sisällä tapahtuu.


Kuka on kokemusasiantuntuja?

  • Kokemusasiantuntijoilla on omakohtaisia kokemuksia sairauksista. He tietävät millaista on sairastua ja sairastaa. He tietävät millaista on olla hoidossa ja kuntoutua. 
  • Kokemusasiantuntijat tietävät mikä heitä on toipumisessa auttanut ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet heidän omaan kuntoutumiseen. 
  • Kokemusasiantuntijat on koulutettu tehtäviinsä. He kääntävät omat, usein rankatkin kokemuksensa voimavaraksi, ja auttavat muita saman kokeneita. Myös omainen tai läheinen voi olla kokemusasiantuntija. 

Mitä minä sitten teen?

Olen nyt vuoden käynyt kouluttautumassa tähän hommaan ja aloitin luennoinnin ja tiedottamisen viime syksynä. Meillä on upea kansalaistoiminnan keskus puisto (https://www.facebook.com/pages/Kansalaistoiminnan-keskus-Puisto/182041325158450?fref=ts), joka ei ole todellakaan vain mielenterveys ja päihdekuntoutujien piste vaan järjestää aktiivisesti toimintaa kaikille matalalla kynnyksellä. Puistossa on esim. ryhmiä käsityölle ja liikuntaan, edullinen kahvila ja sosiaalityöntekijä tavattavissa kerran kuussa ihan vain jonotus periaatteella.

Käyn luennoimassa omasta elämästäni, asenne muutoksesta, yliopistotutkimusten tukena, työllistymisestä, toipumisesta jne. Eniten olen tehnyt keikkoja yliopistolle ja olenkin löytänyt sieltä aivan mahtavan luento partnerin, sosiaalipuolen yliopistotutkijan, jonka kanssa teemme yhteistyötä. Suurinta luentoani oli kuuntelemassa 250 ihmistä salissa ja kameran välityksellä ja luentoni kuvattiin osaksi luentosarjaa. Lisäksi käyn tsemppaamassa kuntoutujia, vapaaehtoisia ja muissa oppilaitoksissa puhumassa esim. pienryhmille tuleville sosionomeille. Muutama viikko sitten luonani kävi kaksi kolmannen vuoden lääkäriopiskelijaa haastattelemassa.

Valmistelen luentoni huolella ja itse. Tuotan itse sisällön ja menen rohkeasti puhumaan, jopa pariksi tunniksi ihmisten eteen.

Nyt minut on valittu työryhmään, joka alkaa puuhaamaan Tampereelle yhdistysten taloa, josta on tulossa suuri kansalaistoiminnan keskus. olen myös antanut lehdelle haastattelun elämästäni omalla kuvalla ja nimelläni.

En ole vapaaehtoistyöntekijä. Minulle maksetaan luennoinnista asiantuntijapalkkio.





kahvia ja pullaa!

Miksi teen tätä?

Minulla on tarjota tuleville alan ammattilaisille jotain semmoista jota ei kirjoista opi. Opiskelijoilla onkin yleensä jopa nälkäinen ilme, kun kerron asiakkaan kohtaamisen problematiikasta ja hyvistä ja huonoista kokemuksista. Annan siedätyshoitoa kohdata ihminen, joka kertoo avoimesti elämänsä vaikeista käänteistä. Haluan näyttää, että toivottomastakin tuntuvasta tilanteesta voi selviytyä ja kuntoutua. kannustan ja vastaan kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Haluan muuttaa asenteita. Kyllä yhteiskunnalla on ihan järkyttävän ruma asenne ihmisiä kohtaan, jotka ovat sairastuneet.

Tahdon muuttaa järjestelmiä ja kehittää niitä toimivammaksi.

Recovery can be everybodys business?

Ajatus siitä, että kuka tahansa voi sairastua fyysisesti tai henkisesti on kaikkien asia. Se että paranemisprosessi ja tukeminen koettaisiin luonnollisena kehon reagoimisena vaikeisiin asioihin mitä elämässä kohtaa ja kriiseihin. Opittaisiin olemaan armollisia ja tukevia. Tajuttaisiin ihmisen olevan psykofyysinen kokonaisuus. Pään sisäiset asiat vaikuttaa kehoon ja keho vaikuttaa pään sisäisiin asioihin on fakta, joka jokaisen tulisi sisäistää.

Tajuttaisiin kustannustehokkuus ja ennaltaehkäisy. Yhteiskunta tuottaa laastaria haavan paranemisen sijaan.

Miten tämä nyt liittyy muka liikkumiseen?

Olen aijemminkin puhunut täällä siitä, että liikkuminen ja syöminen on aina ensin henkinen prosessi. Se kynnyksen ylitys, onnistumiset, pettymiset.. Kaikki vaatii itsensä tutkimista ja on pitkä prosessi. Ihminen prosessoi itseään kaikilta mahdollisilta kanteilta. Rakentaa minäkuvaansa uudestaan. Joutuu kohtaamaan mahdollisesti ympäristössä tapahtuvaa vastareaktiota. Itsensä hyväksyminen. Tasapainoilu elämän-syömisen-liikunnan välillä ja miten tehdä se ilman ylilyöntejä?

Haluan tätä kautta siis tuoda asiantuntijuuttani myös esiin ja soveltaa sitä tietoa mitä minulla on erilaisista toipumismetodeista.

Tutkija yliopistolla heittikin ilmoille ihan äärettömän mielenkiintoisen näkökulman:

Mitä jos mielenterveyskuntoutujat ihan ensin laitettais kondikseen fyysisesti? Tutkittais perussairaudet ilman luulotautileimaa, autettais ja tuettais liikunnan aloittaminen asteittain ja kunkin kuntoluokan mukaan ja pidettäis sitä yllä, fiksattais ruokavaliota hallitusti ja fiksusti ja yksilö huomioon ottaen, poistettais harhaluuloja ja väärää tietoa ruokavaliosta ja liikunnasta jne. Sitten paneuduttais kunnolla terapia puoleen.

Totuushan on, että ihminen voi kaikista parhaiten silloin kun se pitää myös kehostaan huolta. Miten pää voi voida hyvin, jos sen temppeli on romahdus pisteessä?

Tiedän todellakin ettei aina jaksa, varsinkaan mustimmissa paikoissa, mutta tietkö... Ei sun tarttekkaan! Mutta se että lähtisit vaikka oikeesti sille pienelle kävelylle luontoon auttaa hitosti. Tämä ei ole lausahdus tyyliin "ota itteäs niskasta kii" vaan kannustus itsensä tutkimiseen uudella tavalla ja sen kautta mahdollisen toipumisen aloitus.

Nyt teitä kiinnostaa se mun tarina, jos tänne asti jaksoitte lukea. Voitte yhden version käydä tsekkaamassa selviytymistarinan muodossa näsitä linkeistä. Juttu on julkaistu viime syksynä Iltalehden Ilona liitteessä:

http://sphotos-d.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/621370_10151127250144013_1558002013_o.jpg

http://sphotos-b.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/78437_10151127250179013_1267114245_o.jpg

Lopuksi ajatus siitä, että jokainen on oman elämänsä ja kehonsa asiantuntija. Opettele siis tuntemaan itsesi hyvin kaikilta puolilta.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Juoksukoulu 1. viikko

Aikainen aamu ja tuulee.

Päivä kaksi:

Ohjelmassa 30 min kävelyä.
3km

Edellisen päivän lenkki tuntuu kyllä kropassa. Jännä miten keho alkaa niin pian tiedostaa olemassaolonsa. Hyvältähän se tuntuu.

Minä lenkkeilen aamuisin. Nousen, puen lapsen ja lähetän päiväkotiin, vedän lenkkivaatteet niskaan ja lähden ovesta ulos ennenkuin aivot tajuaa mitä se hullu nainen taas aikoo! Lenkki kulkee ja huhupuheiden mukaan sen rasvankin pitäis palaa kivasti tyhjällä masulla. Takaisin tullessa kahvia ja jotakin fiksua suuhun ja päivän hommiin.

Aamuisin luonto on ihan erilaista. Heräävää ja odottavaa. Kiva tarkkailla mitä tapahtuu. Näin tänään västäräkin ja jonkun hassun kukaan mitä en tunnistanut. Pitää käydä tutkiis vaikka pojan kanssa tarkemmin.

Lenkki kulki ihan hyvin. Samalla se tuntui myös taas hiukan hitaalta ja tuskaiselta.

Iltapäivällä tuli vielä vedettyä pitkän kautta kävely keskustan halki. Hassua kuinka liikkuessa alkaa hakea uusia reittejä pidemmän kautta. Siitä tuli mukava 3km tihkusateessa.

Päivä kolme:

Koska elellään lapsiperhe-elämää niin vappupäivänä ei ole darraa, mutta oli silti ohjelman mukainen vapaa päivä! Käskettiin nostaa jalat ylös. Illasta sitten maattiin vierekkäin lattialla jalat seinää vasten miehen kanssa, jonka jälkeen pakotin paran venyttelemään ja tekemään parit sarjat vatsalihaksia. Hurja vastustus ja valitus, mutta hienosti teki loppuun asti silti.

Munkkia syötiin sokeriövereihin asti!

Puolen välin lenkkimaisemia.

Päivä neljä:

25 min 2km

Kävely lenkkiradalle
5min kävely
2min juoksu
pieni pysähdys
5min kävely
2min juoksu

Tänään keskityin aika paljon juoksutekniikan hallitsemiseen. Huomaa jo, että osaa hakeutua taas selkä suoraksi ja jännittää kävellessä kokoajan vatsalihaksia. Tästä sanoi syksyllä 2011 punttisohjauksessa ohjaaja ja sen jälkeen olenkin lähes aina kävellessä jännittänyt vatsalihaksia. Alkaa sujua jo eteenpäin vievä liike hyvin ja oikeanlainen askellus. (tartten ne kunnon juoksulenkkarit :/)

Taas eka juoksupätkä oli rankka. Silti tuntui että koko reissu sujui vähän paremmin! Toka meni taas jo helpommin. Mietin juostessa tuttaviani joiden kehitystä olen seurannut lenkkeilyn ja urheilun saralla facebookissa ja kuinka kilometroit pikkuhiljaa on lisääntyneet. (Kiitos inspiksestä esim. Pauliina.) Uskon että kyllä minäkin!