keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Juoksukoulu 1. viikko

Aikainen aamu ja tuulee.

Päivä kaksi:

Ohjelmassa 30 min kävelyä.
3km

Edellisen päivän lenkki tuntuu kyllä kropassa. Jännä miten keho alkaa niin pian tiedostaa olemassaolonsa. Hyvältähän se tuntuu.

Minä lenkkeilen aamuisin. Nousen, puen lapsen ja lähetän päiväkotiin, vedän lenkkivaatteet niskaan ja lähden ovesta ulos ennenkuin aivot tajuaa mitä se hullu nainen taas aikoo! Lenkki kulkee ja huhupuheiden mukaan sen rasvankin pitäis palaa kivasti tyhjällä masulla. Takaisin tullessa kahvia ja jotakin fiksua suuhun ja päivän hommiin.

Aamuisin luonto on ihan erilaista. Heräävää ja odottavaa. Kiva tarkkailla mitä tapahtuu. Näin tänään västäräkin ja jonkun hassun kukaan mitä en tunnistanut. Pitää käydä tutkiis vaikka pojan kanssa tarkemmin.

Lenkki kulki ihan hyvin. Samalla se tuntui myös taas hiukan hitaalta ja tuskaiselta.

Iltapäivällä tuli vielä vedettyä pitkän kautta kävely keskustan halki. Hassua kuinka liikkuessa alkaa hakea uusia reittejä pidemmän kautta. Siitä tuli mukava 3km tihkusateessa.

Päivä kolme:

Koska elellään lapsiperhe-elämää niin vappupäivänä ei ole darraa, mutta oli silti ohjelman mukainen vapaa päivä! Käskettiin nostaa jalat ylös. Illasta sitten maattiin vierekkäin lattialla jalat seinää vasten miehen kanssa, jonka jälkeen pakotin paran venyttelemään ja tekemään parit sarjat vatsalihaksia. Hurja vastustus ja valitus, mutta hienosti teki loppuun asti silti.

Munkkia syötiin sokeriövereihin asti!

Puolen välin lenkkimaisemia.

Päivä neljä:

25 min 2km

Kävely lenkkiradalle
5min kävely
2min juoksu
pieni pysähdys
5min kävely
2min juoksu

Tänään keskityin aika paljon juoksutekniikan hallitsemiseen. Huomaa jo, että osaa hakeutua taas selkä suoraksi ja jännittää kävellessä kokoajan vatsalihaksia. Tästä sanoi syksyllä 2011 punttisohjauksessa ohjaaja ja sen jälkeen olenkin lähes aina kävellessä jännittänyt vatsalihaksia. Alkaa sujua jo eteenpäin vievä liike hyvin ja oikeanlainen askellus. (tartten ne kunnon juoksulenkkarit :/)

Taas eka juoksupätkä oli rankka. Silti tuntui että koko reissu sujui vähän paremmin! Toka meni taas jo helpommin. Mietin juostessa tuttaviani joiden kehitystä olen seurannut lenkkeilyn ja urheilun saralla facebookissa ja kuinka kilometroit pikkuhiljaa on lisääntyneet. (Kiitos inspiksestä esim. Pauliina.) Uskon että kyllä minäkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti