tiistai 7. toukokuuta 2013

Juoksukoulu 2. viikko part 1.

Varmasti kaikille tuttu kuva netin syövereistä.
Kaipaisin tähän myös niitä läähätys ja kuolema ääniä.



Viikonloppu meni Vantaalla herkutellessa ja oleilemassa. Sunnuntaina oli tarkoitus jatkaa ohjelmaa normaalisti, mutta päivä sattui olemaan siskoni kuoleman vuosipäivä ja vetelin jossakin synkissä vesissä. Kävin sitten vain semmoisella n. 30 min kävelylenkillä ja periaatteessa vaihdoin päikseen 1. viikon viimeisen päivän ja 2. viikon ensimmäisen päivän ohjelmat.

2. viikko

omg! Kyllä vain mä aloitin toisen viikon. Polvet ei oo sijoiltaan ja kroppa ei oo vielä rikki ja en oo kuollutkaan! I can do this shit!

Päivä kahdeksan:

25 min 2km

Kävely radalle
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
5min reipasta kävelyä
2min juoksua
kotiin

Tuntuu ettei ihan kuollut niin pahasti. Jalkapohjiin sattuu ja pää on ihan puuroa. Jos motivaatio ois nollassa jaksaisko tämmöisellä ololla jatkaa tätä olleskaan?

menin lenkille vasta 10 aikaan aamulla ja aurinko paistaa porotti ja mulla oli ihan liikaa päällä. Jossakin kaukana huusi fasaani ja mulle tuli kamala nälkä aatellessani fasaanipaistia.

Väsyneenä aamulenkille.


Päivä Yhdeksän:

30min 3km

Kävely radalle
5min  reipasta kävelyä
4min juoksua
5min reipasta kävelyä
4min juoksua
kotiin

Tää päivä pelotti ihan hitosti. 8min juoksua. Tuntuu hurjalta hyppäykseltä turvallisesta 2min. Lueskelen pelon saattelemana tulevia koitoksia. Juoksu kulkee kuitenkin yllättävän reippaasti.

Takaisin tullessa mun tekisi mieli kuolla. Jalkapohjat huutaa apua. Ei oo vielä yhtää jalat tottunut uusiin kenkiin. Valun hikeä ja muistutan vyöryvää manaattia minkään reippaan juoksijan sijasta. Jatkan silti lenkin loppuun asti ja kiipeän kotiin asti 40 tuskan porrasta. Mietin suurimmanpudottajan kilpailijoita, kun ne punaisina ja hikisinä ja itkevinä juoksevat jonkun kamalan mäen ylös ja pystyn samaistumaan.

Tällä kertaa kuletin mukana juomapulloa ja siinä äärettömässä hengästyksissään olemisessa juominen oli hyvinkin mielenkiintoista. Montaa kertaa ei kyllä tullut silti hörppäiltyä vettä.

Olo ei ole tällä erää yhtään luottavainen ja tsemppaava. Ei kaiu päässä yhtään "hyvä hyvä!" huudot. Tiedän että olen tosi reipas ja ahkera tyttö ja samalla pelottaa, että tuleeko tästä mitään ja jaksanko?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti